Pakolaisohjaaja Johanna Granberg toimii vanhemman roolissa yksin tulevien pakolaislasten yhdistelmäyksikössä. Hänen tehtäviinsä kuuluu muun muassa viedä heitä harrastuksiin, siivota ja laittaa ruokaa.
– Vaikka lapset eivät asu oman perheensä kanssa, heillä pitää olla mahdollisuus onnistua elämässä, sanoo vaasalainen Granberg.
Vaaleanruskeassa talossa Oravaisten kylässä asuu Erilainen perhe. He syövät, nukkuvat ja viettävät aikaa yhdessä kuin mikä muu perhe tahansa. Mutta kukaan heistä ei ole sukua keskenään, ja joiltakin puuttuu yhteinen kieli.
Kolmikerroksinen talo sijaitsee keskellä pohjalaista maaseutua. Se on nimeltään Taberna ja siinä on aiemmin ollut muun muassa kyläkauppa. 1990-luvun lopulta talo on toiminut kotina esimerkiksi Somaliasta, Afganistanista, Jemenistä ja Valkovenäjältä yksin saapuville pakolaislapsille.
– Työ tuntuu merkitykselliseltä, koska voin suoraan vaikuttaa lasten kasvuun.
On kesäiltapäivä ja vasta keitetyn kahvin tuoksu leijailee rappukäytävään. Pari teiniä syö jäätelöä pehmeissä korituoleissa. Salin puolella on käynnissä Rummikub-peli.
– Yritämme tarjota lapsille kodinomaisen ja turvallisen arjen. Vaikka he eivät asu oman perheensä kanssa, heillä pitää olla mahdollisuus onnistua elämässä, sanoo Johanna Granberg.
Hän on yksi niistä yhdeksästä ohjaajasta, jotka toimivat vanhemman roolissa poppoossa, joka kutsuu itseään Erilaiseksi perheeksi (familjen Annorlunda). Granberg tutustui pakolaistyöhön opiskellessaan sosionomiksi ja tiesi heti, että se on hänen juttunsa.
– Työ tuntuu merkitykselliseltä, koska voin vaikuttaa suoraan lasten kasvuun. Samalla kun ole seurannut monta teiniämme varhaislapsuudesta saakka, olen itse kypsynyt ihmisenä.
Pakolaisohjaajat pyörittävät perhearkea kolmessa vuorossa
Tabernassa tehdään töitä kolmessa vuorossa. Henkilökunta huolehtii lasten kouluun menosta sekä siivoaa, tekee ostokset ja valmistelee päivän ateriat.
Iltaisin työntekijät vievät lapsia harrastuksiin ja laittavat ruokaa. Jokainen tekee myös säännöllisesti yövuoron.
Työ on käytännönläheistä ja ohjaajilla on hyvät mahdollisuudet suunnitella työpäivänsä oman harkintansa mukaan.
– Vapaus on iso plussa, vaikka työhön sisältyy myös aika paljon byrokratiaa, sanoo Granberg.
–Vapaus on iso plussa, vaikka työhön sisältyy myös aika paljon byrokratiaa.
Juuri nyt Tabernassa on kuusi iältään 12–16-vuotiasta lasta. Osa on asunut talon ylimmässä kerroksessa valtaosan elämästään, toiset ovat tulleet Oravaisiin pari vuotta sitten.
Huoneiden sisustus on yksinkertainen, mutta lapset voivat halutessaan tuunata niitä oman makunsa mukaan. Joku on liimannut oveen kuvan jalkapalloilija Ronaldosta, toinen on laittanut seinälle kotimaansa lipun ja otteen arabiankielisestä tekstistä.
Ohjaajat pyrkivät kohtaamaan lapset yksilöinä. Johanna Granberg on kiinnostunut musiikista, ja käyttää sitä usein hyödykseen ensitapaamisissa.
– Aika nopeasti käy ilmi, kenen kanssa lapsi tulee parhaiten juttuun. Onneksi meillä on eritaustaisia ja -ikäisiä ohjaajia, joten valinnanvaraa löytyy.
Saapuessaan Vöyrin kuntaan kuuluvaan Oravaisiin pakolaislapset saavat alkajaisiksi 1 000 tuntia kielenopetusta. Vasta sen jälkeen he aloittavat opinnot tavallisessa koululuokassa.
Osa henkilökunnasta puhuu muita kieliä kuin suomea tai ruotsia, ja tarvittaessa keskusteluissa käytetään tulkkia. Myös Google translate -ohjelmasta on suuri apu tilanteissa, jossa yhteistä kieltä ei vielä ole.
Granbergin mukaan vie oman aikansa, ennen kuin aikuinen saa lapsen luottamuksen. Varsinkin jos lapsella ei ole ollut aikuisia esikuvia tai jos aikuiset ovat kohdellet häntä huonosti.
– Yritän pitää jalat maassa ja muistaa, että lapset eivät voi omille kokemuksilleen mitään.
Yhdistelmäyksikkö tarjoaa sijoitusta lyhyellä varoitusajalla
Yksi toisen kerroksen huoneista on tyhjä. Vuodesta 2019 Taberna on toiminut yhdistelmäyksikkönä, mikä tarkoittaa, että lapsia voidaan majoittaa sinne lyhyellä varoitusajalla ennen turvapaikkapäätöstä.
Päätöksen saaminen vie pahimmillaan vuoden, ja odotusaika voi olla erittäin raskas.
– Mikäli lapselle ei myönnetä oleskelulupaa, tarkastelemme tilannetta yhdessä ja selvitämme esimerkiksi voiko päätöksestä valittaa. Tärkeintä on puhua ja olla läsnä.
Useimmat yksin saapuvat pakolaislapset pitävät yhteyttä vanhempiinsa tai johonkin toiseen perheenjäseneen. Henkilökunta auttaa heitä pitämään yllä siteitä kotimaiden kulttuureihin esimerkiksi ruokavalikoiman kautta. Lapsilla on oikeus harjoittaa omaa uskontoaan, vaikka uskonnot eivät yleisesti näy Tabernassa.
– Joskus saamme taistella pitkään saadaksemme jonkin rutiinin toimimaan. Kaikesta ei kuitenkaan kannata vääntää.
Jokaiselle lapselle on määrätty omaohjaaja, sosiaalityöntekijä sekä edustaja, joka toimii heidän apunansa oikeudellisissa asioissa. Pakolaislasten kanssa työskentelevien oletetaan noudattavan samoja ohjeita kuin lastensuojelun työntekijöiden, mutta heillä ei ole samoja oikeuksia kuin lastensuojeluyksiköillä.
– Emme esimerkiksi saa ottaa pois puhelimia nuorilta tai rajata niiden käyttöä. Se on suuri ongelma, sillä onlinepeleistä tulee helposti riippuvaiseksi.
Kun Granberg yrittää saada teinejä auttamaan, he vastaavat hänelle usein: ”Sinullehan maksetaan tästä.” Mitä vanhempia lapset ovat, sitä vaikeampaa on kohdistaa heihin ehdottomia vaatimuksia.
– Joskus saamme taistella pitkään saadaksemme jonkin rutiinin toimimaan. Tuntuu isolta voitolta, kun jokin asia alkaa sujua ponnistelujen jälkeen rutiinilla. Kaikesta ei kuitenkaan kannata alkaa vääntää.
Pakolaistyötä tekevät ovat epävakaalla alalla
Ensimmäiset pakolaiset saapuivat Oravaisiin 1997. Johanna Granberg pitää kylää hyvänä kasvupaikkana lapsille. He pääsevät liikkumaan vapaammin kuin isommilla paikkakunnilla ja löytävät harrastusten kautta väylän paikallisyhteisöön.
Hän pitää edelleen yhteyttä moniin niistä lapsista, joihin on tutustunut työskenneltyään kymmenen vuotta pakolaisten kanssa. Eräästä Tabernassa kasvaneesta tytöstä on tullut kuin bonussisko hänen lapsuudenperheessään.
Työntekijät saavat harvoin reaaliaikaista, positiivista palautetta lapsilta. Jälkikäteen entiset asukkaat voivat kuitenkin sanoa ikävöivänsä henkilökuntaa ja Tabernaa. Arjessa Granberg saa tukea työkavereilta ja ajoittain hurtista huumorista.
Vaikka Erilaisen perheen aikuiset tekevät työtä pitkäjänteisesti, he tietävät valinneensa epävakaan alan.
– Mikäli Suomeen ei tule pakolaislapsia, meillä ei ole töitä. Se on asia, jonka kanssa meidän täytyy elää.